Meidän ihana coton de tulear Hertta kuoli viime tammikuussa ja vieläkin minun on vaikea puhua siitä, ilman että herkistyn. Nyt kuitenkin halusin jo tehdä (tai siis pakotin itseni tekemään..)Hertasta skräpin muistoksi. Hertta oli omapäinen, ihana takkukasa ja meillä on kova ikävä sitä edelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Löysinpä kivan blogin:)
Ihania juttuja sulla täällä,
tulen taatusti kurkkiin useamminkin!
Suloinen teidän Herttanne ja niin kauniin taulun olet tehnyt siitä.
Meillä ei ole omaa koiraa(vielä)mutta lähipiiristämme on nukkunut pois vuoden sisällä kolme koiraa,
suru on ollut läsnä niissä tilanteissa joissa nämä vekkulit ovat ennen olleet mukana.
no niin nyt minä sitten menin ja rakastuin ihan totaalisesti tähän blogiin:) niin kauniita juttusia olet tehnyt,että voit olla varma etten pysy pois.
ikävä kuulla koiran poismenosta:( sellainen suru ei ihan äkkiä lopukaan. kovin kaunis sivu kauniista koirasta.
Lähetä kommentti